Tbilisi, Georgia

Keskiviikkona 20.6. menin hostellin aamupalalle klo 9.15, kuten hostellin emäntä oli edellisenä päivänä ohjeistanut. Aamupalaa ei kuitenkaan näkynyt. Lähempänä kymmentä emännän veli Soso tuli kaupasta erilaisten georgialaisten makeiden ja suolaisten leipomusten sekä leipien kanssa. Istuin aamupalapöydässä hollantilaisen pariskunnan, ruotsalaisen pojan ja englantilaisen tytön kanssa. Edellisenä iltana olin törmännyt amerikkalaiseen, joka oli väittänyt minulle, että suomalaiset eivät ole länsimaalaisia. Aamupalaseurueeni oli asiasta eri mieltä. Pääsin myös harjoittelemaan ruotsin taitojani.

Sängyllä makoillessani dormiin tuli uusi asukas. Hän oli saksalainen Ergün, jonka vanhemmat olivat Turkista. Sovimme hänen kanssa lähtevämme kaupungille yhdessä. Alakerrassa kutsuimme venäläisen Kristinan mukaamme. Myöhemmin Couchsurfingin hangoutsin kautta tutustumani Amerikassa asuva iranilainen poika liittyi joukkoomme. Kävelimme kaupungilla, kävimme parissa kirkossa, ihastelimme kaupungista löytyvää vesiputousta sekä vaihdoimme ajatuksia matkustamisesta ja elämästä ylipäätään. Kävelimme myös Narikala linnoitukselle, josta oli kauniit näköalat kaupunkiin.

Perinteisiä georgialaisia makeisia roikkumassa

Kashveti Church

Old Tbilisi ja takana Nekala Fortress

Dzveli Tbilisi Sulphur Waterfall

Näkymiä Nekala Fortressilta

Jännittävät "portaat"

Torstaina 21.6. kirjoittelin lähes koko päivän blogia kahvilassa, johon olin tykästynyt. Illalla tapasin Couchsurfingin hangoutsin kautta pari saksalaista, ruotsalaisen, belgialaisen, luxemburgilaisen ja kaksi georgialaista poikaa suositussa Fabrikassa. Fabrika on suuri kompleksi, jossa on hostelli, ravintoloita ja pubeja. Paikka on niin turistien kuin paikallistenkin suosiossa. Seurueeni oli mukava, mutta selkeästi suurimman osan heistä tapa matkustaa oli erilainen kuin minulla. Tbilisi on viime vuosina tullut tunnetuksi klubeistaan ja oli kuulemma "uusi Berliini". Pojat olivat olleet lähes joka ilta bilettämässä ja olivat jälleen menossa. Juttelin pitkät pätkät luxemburgilaisen kanssa, joka vaikutti olevan eniten kanssani samalla aaltopituudella. Hän oli matkustellut yhtäjaksoisesti kaksi vuotta. Koska minua ei järjestetyt valmismatkat innosta, ehdotin hänelle, että vuokraisimme auton ja kävisimme kiertelemässä Georgiaa. Hän innostui ideasta, mutta oli sitä mieltä, että auto kannattaisi vuokrata vain päiväksi tai kahdeksi ja tuossa ajassa yrittää nähdä mahdollisimman paljon. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä ja suunnittelevamme tulevaa matkaa silloin.

Aamiaisella oli mm. maissileipiä, yrttejä, kurkkua ja juustoa

Perinteistä georgialaista leipää (josta ehdin jo murtaa palan ennen kuvan ottamista)

Perjantaina 22.6. tapasin luxemburgilaisen Georgian kansallismuseossa. Olin yrittänyt aamulla tehdä selvitystyötä mahdollisista kohteista roadtrippiämme varten, mutta päätynytkin jutustelemaan kavereideni kanssa. Luxemburgilainen piikitteli minua hieman tästä hyvästä. Emme saaneet sovittua mitään matkamme yksityiskohtia museossa, joten sovimme vielä palaavamme asiaan iltasella uudestaan. Todellisuudessa minua alkoi epäilyttää koko matka. Itse karttelin aikatauluja ja suunnitelmia, halusin mennä enemmänkin fiiliksen mukaan, kun hän taas vaikutti haluavan suunnitella sisällön tarkasti etukäteen. Illalla ilmoitinkin hänelle, että ehkä tyylimme matkustaa on liian erilainen, ja olin tullut toisiin aatoksiin. Tämä tuntui pahalta, mutta tein kuitenkin oikean ratkaisun.

Perinteisiä georgialaisia vaatteita

Kansallismuseon jälkeen lähdin etsimään ruokapaikkaa. Näin paikan, joka näytti paikalliselta pikaruokaravintolalta. Ravintolan kyltit olivat vain georgiaksi. Englanninkielinen menu löytyi kuitenkin (vaikka ensimmäisenä minulle tarjottiinkin venäjänkielistä menua, kuten joka paikassa muuallakin). Pian jälkeeni ravintolaan tuli englantia puhuva mies, jolle tarjoilija suositteli tyypillistä paikallista ruokaa. Päätin ottaa saman annoksen. Mies näytti ystävälliseltä. Tilattuani menin kysymään häneltä, saisinko istua hänen kanssaan samaan pöytään. Mies oli amerikkalainen videoita tekevä journalisti, joka asui Unkarissa. Hän oli freelancer, jolta eri toimijat (hänen nettisivujensa mukaan niinkin "mitättömät" uutistalot kuin CNN, BBC ja Al Jazeera) tilasivat videomateriaalia uutisia yms varten. Tämän mielenkiintoisen miehen kanssa aikaa vierähti 2,5 tuntia, ennen kuin hänen täytyi jatkaa töitään georgialaisen leivän parissa.

Adjarian khatsapuri

Illalla hostellini dormi sai saksalaista lisävahvistusta pojista, jotka olivat autolla matkalla Nepaliin. Kuulemma Ukrainassa he olivat joutuneet kerralla maksamaan 500 euron lahjuksen poliiseille, kun poliisit olivat alkometriin puhaltamisen jälkeen tuoneet toisen, lukemia näyttävän alkometrin (but we can make this go away...). Ergün oli saanut vinkkejä paikoista, joissa voisi kuulla paikallista jazzia. Lähdimme porukalla liikenteeseen. Pojat halusivat kuitenkin matkalla pistäytyä irkkupubissa, josta kuulimme livemusiikkia. Musiikki soi tajuttoman kovalla. Hetken pöydässä istuttuamme menimme tanssimaan. Voi sitä juhannusta näinkin viettää, ajattelin. Pihalla törmäsimme norjalaiseen pariskuntaan, joka oli myös autolla matkassa. Ergünin kanssa lähdimme takaisin hostellille, kun muut lähtivät etsimään klubia. Vaikka ilta oli mukava, harmitti hieman, että alkuperäisen suunnitelman mukaiset jazzit jäivätkin välistä.