Mtskheta, Georgia - Stepantsminda (Kazbegi), Georgia

Maanantaina 25.6. syötyäni majapaikkani aamiaisen ajoin Mtskhetan keskustaan. Parkkipaikan työntekijä vihreissä huomioliiveissä ohjasi minut ajamaan varjoon. Parkkipaikka oli pieni, siihen mahtui ehkä 10 autoa. Mutta hyvähän se on, että ihmisillä on töitä. Kävelin kapeahkoa katua pitkin kohti Svetitskhovelin katedraalia. Katedraalin ovella oli huiveja, joilla naiset saivat peittää itseään, jos olivat pukeutuneet liian kevyesti.

Olen nähnyt tällä reissulla useita kirkkoja, ja rehellisesti sanottuna ne ovat lakanneet tuntumasta miltään. Svetitskhovelin katedraali oli tähän iloinen poikkeus. Korkeat holvit, jotka uhkuivat vanhuutta sekä jättimäinen Jeesuksen kuva alttarin takana tekivät vaikutuksen. Istuin jopa hetkeksi aikaa katedraalin perälle nauttimaan arvokkaasta tunnelmasta.

Sisäänkäynti Svetitskhovelin katedraalia ympäröivien muurien sisäpuolelle

Georgian liput liehuivat katedraalin edessä

Katedraali on rakennettu 1000-luvulla ja on UNESCOn maailmanperintökohde

Sisältä katedraali oli vaikuttava

Katedraalia ympäröi 1700-luvulla rakennettu muuri. Muurin ulkopuolella kaupattiin monenlaista turistitavaraa.

Leipomo

Yllätyin, kun tajusin pitäväni kädessäni Myllyn Parhaan kaurahiutaleita

Kävin katsomassa jotain toistakin kirkkoa, mutta en tainnut ottaa siitä edes kuvaa. Palasin katedraalin lähelle kahvilaan juomaan jääkahvia ja odottamaan puhelua Suomesta. Törmäsin elämäni ensimmäistä kertaa ulkomailla virolaisiin. Perhe oli Land Roverilla matkassa, ja he olivat käyneet Georgiassa monissa pienissä kylissä, joihin oli ollut aika "jännittävät" ajo-olosuhteet. He kertoivat pääasiassa nukkuneensa autossa.

Klo 16 aikoihin palasin parkkipaikalle. Vanhempi mieshenkilö huomioliiveissään ojensi kättään. No niinpä tietysti, miehen työ oli tietysti rahastaa parkkeeraajat. Onneksi parkkimaksu oli vain 2 laria (0,7 e). Google Mapsin avulla navigoin ulos Mtskhetan keskustasta ja otin suunnaksi Stepantsmindan. Jonkin ajan kuluttua alkoi mutkitteleva vuoristotie, jonka nopeusrajoitus oli pääsääntöisesti 50 km/h. Maisemat muuttuivat vuoristoisemmiksi. Välillä näin huikaisevan kauniita maisemia, ja minun oli pakko pysähtyä ottamaan kuvia. Silloin tällöin tiellä oli lehmiä tai lampaita. Yhdessä kohtaa lehmäjengi oli vallannut koko tien, eikä niillä ollut mikään kiire väistää, vaikka kuinka tööttäsin. Paikalliset olisivat varmaan vaan ajaneet ja lehmät olisivat väistäneet.

Radio lakkasi kuulumasta jossain kohti matkaa. Aloin toivoa, että kyydissäni olisi ollut joku pitämässä seuraa. Tien vieressä mies, jolla oli vauva kantorepussa, nosti peukalon pystyyn. Kurvasin äkkiä tien sivuun. Kerroin minua kiittelevälle pariskunnalle, että oli ilo saada seuraa. Pariskunta kertoi tarvitsevansa kyydin vain parin kilometrin verran. Nauraen kerroin heille, että jos saisin heistä seuraa edes siksi aikaa, se olisi mukavaa vaihtelua. Puolalainen perhe oli kuulemma harjoittelemassa reissaamista vauvan kanssa, sillä he olivat pian lähdössä kuukaudeksi Intiaan.

Matkalla Stepantsmindaan

Panoramakuva matkan varrelta

Tienviitoista päättelin tämän kuvauksellisen kylän olevan nimeltään Kanobi

Päästyäni perille parkkeerasin auton ja aloin etsimään netistä majoitusvaihtoehtoja. Ajoin suoraan yhteen guesthouseen, ja kysyin, olisiko heillä tilaa dormissa. Pahoitellen mies kertoi minulle, että kaikki muut huoneessa olevat olisivat miehiä. Jos se olisi ollut minulle ongelma, en olisi voinut matkallani nukkua montakaan kertaa dormissa. Levitin tavarani sänkyni viereen ja lähdin saman tien takaisin keskustaan etsimään ruokapaikkaa, jota guesthousea pitävä mukava nuori nainen oli minulle pyynnöstäni suositellut. Hän myös kertoi juuri palanneensa alle viikon mittaiselta matkalta Suomesta (johon hän oli kuulemma rakastunut, muistaakseni hän oli ollut Uudessakaupungissa), ja että heillä oli majoittunut kaksi suomalaista miestä pari päivää sitten. Itsehän en ollut nähnyt matkani aikana vielä yhtään suomalaista.

Ravintolassa viereisessä pöydässä istui kiinalainen tyttö yksin. Vilkuilimme toisiamme varovasti. Kun varmistuin siitä, että hän ei odottanut seuraa, lähestyin häntä. Kysyin, josko voisin istua samaan pöytään hänen kanssaan. Myöntävän vastauksen saatuani siirryin istumaan hänen viereensä. Hän oli todella mukava ja puhui hyvää englantia. Hän oli 8 päivän matkalla Georgiassa. Syksyllä hän kuulemma menisi opiskelijavaihtoon Viroon. Vaihdoimme yhteystietoja ja kutsuin hänet käymään luonani Suomessa. Ravintolan ruoka oli hyvää ja otin lopun ruoan mukaani. Palatessani guesthouseeni kaikki nukkuivat jo.

Panoramakuvaa Stepantsmindasta