Stepantsminda (Kazbegi), Georgia

Georgia on suosittu kohde trekkaajien keskuudessa. Tapasin ihmisiä ympäri Euroooppaa, mutta erityisesti vastaan tuli paljon saksalaisia ja yllättäen myös puolalaisia. Vain 15 km Venäjän rajalta oleva Stepantsminda on yksi tyypillisimpiä Georgian trekkauskohteita. Kaupungin entinen nimi on Kazbegi, joka on lähes sama kuin noin 12 km päässä olevan Georgian kolmanneksi korkeimman vuoren (Kazbek 5047 m) nimi. Monet puhuvat Stepantsmindasta edelleen Kazbegina. Olin tehnyt aika laiskasti kotiläksyni enkä ollut itse juuri ottanut Georgian eri paikoista selvää. Lähdin Stepantsmindaan, koska ystäväni Ergün suositteli sitä kovasti. Hän oli tehnyt sinne Tbilisistä järjestetyn päiväretken ja ylisti paikan kauneutta.

Tunnetuksi Kazbegin on tehnyt Gergeti Trinity Church. Kirkko on rakennettu 1300-luvulla 2170 metrin korkeuteen vuoren päälle. Monet turistit tulevat päiväseltään Tbilisistä katsomaan paikkaa varta vasten, kuten Ergünkin oli tehnyt. Päiväretkeläiset menevät suoraan autolla huipulle, mutta kirkolle pääsee myös trekkaamaan vaativuusasteeltaan eri reittejä. Innoikkaimmat jatkavat kirkon jälkeen jäätikölle asti, jotkut jopa entiselle neuvostoaikaiselle sääasemalle.

Söin aamupalaa klo 9 jälkeen samassa huoneessa kanssani majailleen äärettömän mukavan saksalaisen kanssa. Hän oli juuri valmistunut maisteriksi pääaineenaan fysiikka ja oli jatkamassa opintojaan tohtoriksi. Hänen kanssaan aamupala sujui rattoisasti (ei fysiikasta puhuen). Lopetellessamme klo 10 aikaan seuraamme liittyi puolalainen kuvataiteilija, joka oli hänkin kokenut maailmanmatkaaja sekä trekkaaja. Saksalaisen piti lähteä takaisin Tbilisiin, ja huomaamattani kello oli jo yli puolenpäivän lopettaessamme aamiaista puolalaisen kanssa. Matkakokemusten lisäksi puhuimme Puolan poliittisesta tilanteesta, josta hänkään ei pitänyt. Hänen mukaansa maan poliittinen tilanne heijasteli kansan huonoa itsetuntoa. Äärioikeisto oli saanut väkeä taakseen messuamalla, että muun Euroopan oli aika ottaa puolalaiset vakavasti ja kunnioittaa heitä, mikä ei heidän mukaansa tällä hetkellä toteutunut.

Sain majoittajaltani painetun postikortin, johon oli piirretty guesthouselta eri reittivaihtoehdot kirkolle. Menin hänen suosittelemiaan reittejä. Kyllä tuli taas kuuma! Reitillä ei tullut onneksi vastaan liikaa ihmisiä. Maisemat olivat vehreät ja kauniit.

Alkumetreillä

Käännyin ottamaan kuvan polusta, jota olin tullut

Vielä viimeiset nousut jäljellä ennen kuin olin perillä

Päästyäni melkein kirkolle asti istuin alas juomaan ja syömään eväitä. Halusin katsella edessäni näkyvää kaunista pilvien harsoamaa vuoristomaisemaa. Istuin ruoholla pitkän tovin imien itseeni näkemääni. Olin onnellinen, että puhelimen netti ei toiminut, joten en voinut hairahtua räpeltämään puhelinta.

Tätä näkymää istuin katsomaan pitkäksi aikaa. Kazbegin (vasemmalla) huippu oli pilvien peitossa.

Viimein nousin kirkolle. Kirkon alapuolella oli useita autoja ja kirkon luona kävikin aikamoinen kuhina. Järkytyksekseni naiset eivät saaneet mennä kirkkoon kuin hameessa. Minulla oli pitkät housut ja olisin voinut laittaa hyvin huivin peittämään paljaat käsivarteni. Tämän olisi pitänyt riittää. Tasa-arvovakaumukseni vuoksi en voinut suostua tähän järjettömään ja perusteettomaan naisten hamevaatimukseen, joten jätin menemättä kirkkoon.

Trinity Church

Sapetti niin paljon, että omana henkilökohtaisena protestinani jätin menemättä koko kirkkoon

Stepantsminda

Lähtiessäni kirkolta jäin uudelleen hetken matkan päähän istumaan ja ihailemaan maisemia, tällä kertaa tätä näkymää.

Takaisin alas menin pääasiassa metsäreittejä, joista huomasin nauttivani todella paljon. Kai se on jokin suomalaisten juttu. Toisekseen puiden katveessa oli inhimillisemmät lämpötilat.

Aidassa oli käytetty myös metallisia sängynpäätyjä

Mielestäni vanhat, osittain liuskekivistä tehdyt talot olivat todella mielenkiintoisen näköisiä.

Neuvostoaikaisia taloja

Tullessani takaisin guesthouseen 3-4 tuntia kestäneen patikointini jälkeen (josta varmaan tunti meni istumiseen ja kirkon ulkopuolen kiertämiseen) oli majapaikassani asukkaita, joita en ollut vielä nähnyt. Käytävällä yleisissä tiloissa juuri majapaikkaan uutena saapunut puolalainen nuori mies sanoi, että hänen mielestään minulla oli brittiaksentti. Dormistani kuului oikealla brittiaksentilla jotain tyyliin "definitely not". Näin tutustuin Chrisiin. Hän oli kolmen viikon reissulla aikomuksenaan matkustaa Georgiassa ja Armeniassa. Suihkusta tultuani kysyin Chrisiltä oliko hän jo syönyt. Hän oli kuulemma juuri aikeissa kysyä, lähtisinkö syömään. Pyysimme käytävällä hengailleen slovenialaisen mukaan. Slovenialainen hämmensi minua suuresti: sekä hänen ulkonäkönsä, yleinen olemuksensa että tapansa puhua olisi voinut saada minut vannomaan, että kyseessä oli nuori Timo Soini. Päivällisellä armeijassa töissä oleva slovenialainen hauskuutti meitä aseinnostuksellaan, ampuminen oli kuulemma hauskaa. Kun tyyppiin tottui, hän oli omalla omituisella tavallaan todella vitsikäs.

Ruoan jälkeen kävimme Market Google -kaupassa

Illalla istuimme porukalla guesthousen käytävän sohvilla: suomalainen, slovenialainen, puolalainen ja englantilainen. Myöhemmin seuraan liittyi toinenkin puolalainen sekä illalla guesthouseen sisään tsekannut romanialainen moottoripyöräilijä. Joimme Chrisin ostamaa georgialaista punaviiniä, kunnes yksitellen menimme nukkumaan.