keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Matka lähenee

Kaksi kuukautta, kaksi viikkoa ja neljä päivää. Siihen on lähtöpäivään jäljellä oleva aikamme kutistunut. Viime postauksen jälkeen ei ole mitään merkittävää tapahtunut. Olemme lukeneet, kirjanneet ylös hankintoja, joita pitää vielä tehdä, laskeneet rahojen riittämistä. Matka vääjäämättä lähenee ja enenevissä määrin alamme ymmärtää koko hommaa todeksi.

Passin muuttuva ulkomuoto: melkein 10 vuotta vanha passi,
4,5 vuotta vanha passi ja alhaalla upouudet passit
kesäkuulta 2014.
Suurimmassa osassa (ellei peräti kaikissa) maita, joihin olemme menossa, täytyy passin olla voimassa puoli vuotta matkan jälkeen. Meidän tapauksessamme siis kesäkuuhun 2015. Tuken passi olisi voimassa tammikuuhun 2015 asti, oma passini vain elokuuhun 2014. Eli ei kun molempien passit uusintaan! Varasimme netistä palveluajan poliisille noin viikkoa ennen, passikuvat olimme käyneet ottamassa jo aikaisemmin. Passia varten ei tarvitse enää fyysisiä valokuvia, vaan valokuvaaja siirtää ottamansa passikuvat sähköisesti Lupahallinnon valokuvapalvelimelle. Mukaan valokuvaamosta saa lapun, joka annetaan passin hakemisen yhteydessä poliisiaseman työntekijälle. Kuvat ovat käytettävissä niiden lataamisesta 6 kuukauden ajan. Mukana passia haettaessa piti olla myös nykyinen passi ja Tukella sotilaspassi (sotilaspassi pitää olla 18-30-vuotiaalla miehellä todistaakseen, ettei maanpuolustusvelvollisuus ole esteenä passin saamiselle). Muutama paperi piti allekirjoittaa, molemmista etusormista antaa sormenjäljet ja antaa passia varten elektronisesti oma allekirjoituksensa. Passi maksettiin hakemusta jätettäessä. Normaalille viisi vuotta voimassa olevalle passille tuli hintaa 48 euroa (plus passikuvat).
     Passin toimituksessa menee noin viikko. Kuusi päivää siitä, kun laitoimme hakemuksemme vetämään, tuli meidän molempien kännyköihin tekstiviestillä tieto, että passimme ovat noudettavissa lähimmältä R-kioskiltamme. Kyllä, R-kioskilta! Normaaleja passeja ei enää haeta poliisiasemalta vaan aina omaa postiosoitetta lähimpänä sijaitsevalta (jossa on passin noutopiste) ärrältä. Passia noudettaessa tulee esittää tekstiviestinä saatu lähetystunnus sekä nykyinen (ja hyvin pian entinen) passi. Varkauksien ehkäisemiseksi ”passisäilön” aukeamisessa menee pari minuuttia. On se nykyaika ihmeellistä!

Tähän mennessä olemme tehneet muun muassa seuraavia asioita reissua varten: ostaneet lennot molempiin suuntiin, saaneet rahaa suunnitelmien mukaisesti säästöön, ottaneet kaikki kolme Twinrix-rokotetta (elinikäinen suoja A- ja B-hepatiitteja vastaan), uusineet passit, hommanneet passikuvia viisumihakemuksia varten, ostaneet kuoritakit ja -housut, micro fleecet, vaelluskengät, järjestelmäkameran, Lonely Planetin matkaoppaita ja fraasisanakirjoja, makuupussit, permetriinillä käsitellyn kahden hengen hyttysverkon, lukeneet matkaoppaita, mahdollisista kohdealueistamme kertovia kirjoja sekä toisten matkablogeja, katsoneet matkailuohjelmia ja kohdemaihimme kohdistuvia elokuvia, sopineet koiramme menevän siskolleni reissun ajaksi sekä sopineet kolmeksi kuukaudeksi asuntomme poikkeusjärjestelyistä vuokranantajiemme kanssa.

Uskon, että ihan hyvällä mallilla ollaan. Seuraavaksi pitäisi valita sopiva matkavakuutus, hakea Mongoliaan viisumit ja muuta sellaista. Ja lukea, lukea, lukea, lukea. Mutta vieraisiin kulttuureihin tutustuminenhan (ja kaikki muu haaveileminen) tässä onkin puolet hauskuudesta!