Jerevan, Armenia

Perjantaista 15.6. alkaen sanoin joka päivä lähteväni Georgiaan seuraavana päivänä. Herättyäni vietin kuitenkin pitkän tovin aamupalapöydässä tutustuen uusiin ihmisiin. Kului aina tunti tai kaksi, kunnes huomasin, että hostellista pitäisi kirjautua nyt ulos, jos meinaisi. En jaksanut, joten päätin lykätä lähtöä aina seuraavaan päivään. Eihän minulla ollut mikään kiire minnekään.

Perjantaina sovin näkeväni Meghrissä tapaamani belgialaisen miehen. Hänellä oli jotain häikkää polkupyöränsä vaihteiden kanssa, joten Jerevaniin polkemisen sijaan hän päätti ottaa marshrutkan ja huollattaa vaihteensa pääkaupungissa. Sovimme treffit oopperatalon eteen klo 19. Kerroin käyneeni edellisenä päivänä konsertissa, ja hän halusi kurkata taloon sisälle. Ovella oli lipuntarkastajia, jotka yllätykseksemme päästivät meidät ilman maksua sisään, veivät yläkertaan ja päästivät katsomaan konserttia. Katsomo oli suhteellisen tyhjä, mutta edessämme istui parissa rivissä armeijapoikia. Armeniassa miehet suorittavat 2 vuoden asepalveluksen. Nämä isänmaantoivot käyttäytyivät kuin pahaiset teinit ja talossa työskentelvän naisen piti käydä hyssyttelemässä poikia vähän väliä. Yleensä hän sai vastaansa naurunremakan tai muuta yhtä fiksua. Sääliksi kävi esiintyjiä. Kuuntelimme muutaman kappaleen, jonka jälkeen hiivimme ulos.

Oopperatalon edessä olevalla aukiolla oli monenlaisia aktiviteetteja

Emme olleet varmoja, oliko kyseessä oikea konsertti vai ns. kenraaliharjoitus, koska väkeä oli niin vähän

Kävelimme kaupungilla ja vaihdoimme ajatuksia ja kokemuksia matkustamisesta. Martin oli matkustanut sekä yksin että vaimonsa ja lastensa kanssa suhteellisen paljon. Kävelykierroksemme lopuksi menimme ravintolaan nimeltä Mezzo Classic House Club. Olin kuullut, että armenialainen jazzmusiikki on joissain maissa todella suosittua. Olin saanut paikalliselta ystävältäni vinkkejä parista paikasta, joissa kyseistä lajia pääsisi kuulemaan. Mezzossa kuulemamme bändi oli todella hyvä, mutta soitti jazzin sijaan enemmänkin vanhoja soul- ja r'n'b-klassikoita. Erityisesti bändin toinen laulajista teki minuun suuren vaikutuksen. Keikan jälkeen menin jututtamaan häntä ja meistä tuli Facebook-kavereita. Näin sitä verkostoidutaan!

Koska ilta oli vielä nuori, päätimme jatkaa keskustelua teekupposten äärellä.

Mezzo Classic House Clubin baaritiski

Luin Lonely Planetin matkaoppaasta, että armenialaiset oligarkit viihtyvät Mezzossa.
Ehkä kaksi lavan edessä ollutta varattua pöytää oli varattu heitä varten.

Lauantaina 16.6. tapasin Meghrissä tutustumani australialaisen miehen lounaalla. Pian syömisen jälkeen alkoi jalkapallon MM-kisojen ottelu Australia vastaan Ranska. Katsoin ensimmäistä kertaa elämässäni jalkapallopelin alusta loppuun. Harmiksemme Australia ei voittanut tällä kertaa, vaan Ranska vei tiukan pelin jälkeen. Tilanne oli aika hauska, sillä vieressämme istui Ranskassa asuvia armenialaisia. Pelin katsominen toteutui kuitenkin hyvässä hengessä.

Illalla kävimme vielä Lonely Planetin vinkkaamassa halvassa armenialaisessa ravintolassa illallisella. Otin tarjoilijan suositteleman keiton, joka oli todella hyvää. Ruoan jälkeen suuntasimme Malkhas Jazz Clubiin (toinen armenialaisen ystäväni suosittelemista paikoista), missä emme sielläkään saaneet kuulla jazzia kuin vasta pääesiintyjän esitettyä 4 settiä vanhoja soul- ja r'n'b-klassikoita. Emme jaksaneet kuitenkaan enää jäädä pidemmäksi aikaa, joten itse jazzit jäi välistä.

Todella hyvää armenialaista keittoa

Sunnuntaina 17.6. tutustuin aamupalapöydässä kanadalaiseen poikaan, jonka kanssa juttelimme melkein pari tuntia. Hänen sukujuurensa oli Armeniassa, ja Armenian lisäksi hän oli matkustanut paljon myös Georgiassa. Jutun juurta oli myös siinä, että hän oli juuri ollut opiskelijavaihdossa Islannissa ja seuraavaksi lukukaudeksi hän oli menossa Norjaan. Meillä oli siis todella mielenkiintoiset keskustelut. Sain häneltä paljon vinkkejä Georgiassa matkustamiseen. Vaihdoimme heti yhteystietoja ja kutsut kävivät molempiin suuntiin: jos hän olisi aikeissa matkustaa Suomeen tai minä Norjaan, olisi ovet avoinna.

Tapasin myöhemmin hänet ja hänen veljensä torilla, josta suuntasimme syömään. Tilasimme suuren armenialaisen barbeque-annoksen, joka oli paras Armeniassa syömäni ateria.

Katutaidetta

Kun pääsimme takaisin hostellillemme, sain kahvikutsun toissailtana tapaamaltani armenialaiselta laulajalta. Google Mapsin mukaan paikkaan kävelisi alle 10 min, joten päätin lähteä. Juttelimme Taronin kanssa pienessä kahvilassa mukavia, sekä soitimme ja lauloimme yhdessä muutamat kappaleet. Kerroin hänelle Suomesta ja näytin puhelimesta kuvia. Hän kertoi elämästään, mm. kuinka armeijassa palvellessaan hänen ystävänsä kuoli ja kuinka hän halusikin asua vanhempiensa kanssa, että voi auttaa heitä tarpeen tullen. Taron myös kertoi hänellä olevan kolme tyttöystävää, jotka kaikki tietävät toisistaan. Hämmästyksekseni kahvilassa työskentelevä nuori nainen tunsi suomalaisia metallibändejä, ja pian kaiuttimista alkoi kuulua Turisasta. Oli hyvin jämerää kuulla yhtäkkiä suomeksi laulettua musiikkia Jerevanissa! Kahvilassa ollessani sain viestin uudelta kanadalaiselta ystävältäni, että hän oli hukannut veljensä. Heidän oli pitänyt tavata paikassa X. Veljellä ei ollut armenialaista SIM-korttia, joten päätin mennä hostellille tsekkailemaan, josko hän olisi palannut sinne. Taron tarjoutui tulemaan mukaan.

Istuin Taronin kanssa hostellin kuistille hostellin omistajan kitaran sekä ukuleleni kanssa. Hetken kuluttua hukkateillä ollut sankari tuli porteista sisään. Ilmoitin hänen huolestuneelle veljelleen, että kaikki on hyvin. Kävimme vielä Taronin kanssa armenialaisessa pikaruokaravintolassa syömässä, vaikka minulla ei ollut oikeastaan nälkä runsaan lounaan jälkeen edelleenkään. Tämän jälkeen toivotimme toisillemme hyvät yöt ja kiitimme mukavasta päivästä. Kävin vielä kävelyllä ja oluilla kanadalaisen kanssa sekä tämän jälkeen tapasin ravintolassa viimeistä kertaa iranilaisen ystäväni. Koska minulla ei edelleenkään ollut nälkä, tilasin jälkiruokalistalta "seasonal fruits" eli satokauden hedelmiä. Kuvittelin saavani kulhollisen hedelmiä, mutta sainkin mielettömän hienon ja runsaan hedelmistä tehdyn taideteoksen vain 1500 dramin (2,7 e) hintaan.

Parlamentti

Tilasin "seasonal fruits" ja silmät meinasi tippua päästä, kun tämä tuotiin pöytään