Mae Sot, Thaimaa - Myawaddy, Myanmar

Mae Sotissa vietimme neljä päivää. Koska olimme lukeneet, että käyttökelpoisia nettiyhteyksiä ei käytännössä olisi Myanmarissa saatavilla, käytimme päivät lukemalla Myanmarista sekä siellä matkustamiseen liittyvistä asioista. Iltaisin Vientianessa tapaamamme suomalainen vei meitä paikallisiin ravintoloihin tutustuttaen meitä thaikeittiöön samalla kertoen mitä tapahtuu Myanmarissa alueilla, joille ulkomaalaisilla ei ole mitään asiaa.

Myanmarissa on paljon etnisiä vähemmistöjä ja useat heistä käyvät sotaa maan sotilasjunttaa vastaan. Joitakin vuosia sitten maa alkoi avautumaan sen verran, että muut maat höllensivät maahan kohdistuvia pakotteita ja loivat diplomaattisuhteet. Nyt Myanmarin avautumisprosessi on monien maan asioista tietävien mielestä hidastunut ja esimerkiksi Yanghee Leen (YK:n Special Rapporteur on the situation of human rights in Myanmar) mukaan jopa ottanut takapakkia. Ystävämme on tutustunut ja ystävystynyt viimeisen kolmen vuoden aikana lukuisiin Thaimaassa oleviin burmalaisiin pakolaisiin, etnisiin johtajiin sekä paikallisten järjestöjen toimijoihin. Hän on haastatellut heitä ja saanut paljon tietoa burmalaisten vähemmistökansojen tilanteesta maan sisällä. Sotaa käydään monella tavalla. Esimerkiksi joillain köyhillä etnisillä alueilla hallitus on antanut ihmisille luvan kasvattaa huumeita vastineena hallituksen riveissä taistelemiselle tai puolueen äänestämiselle. Ihmisten köyhyyden vuoksi houkutus tarttua tilaisuuteen ja tehdä rahaa on suuri. Nyt joissain kylissä jopa 80 % miehistä on huumeriippuvaisia. Huumeiden käytöstä johtuvien laajamittaisten sosiaali- ja terveysongelmien vuoksi hallitus onnistuu näinkin murtamaan siihen kohdistuvaa vastarintaa. Tämä on äärimmäisen nerokasta ja julmaa sodankäyntiä. Nämä ovat myös asioita, joista suurella yleisöllä ei ole mitään käsitystä. Burma Link ry julkaisee aiheesta pian artikkelin, sitä odotellessa voi lukea muita tavallisten burmalaisten tarinoita englanniksi täältä ja taustatietoja suppeammin burmalaisten tilanteesta suomeksi täältä.

Yksi Mae Sotin burmalaistyyppisistä temppeleistä

Perjantaina 14.11. otimme aamusta tuktukin rajalle. Olimme varautuneet perusteelliseempaan rajatarkastukseen, olimmehan menossa sentään maahan, jota hallitsee sotilasjuntta. Näytimme passit, meistä otettiin kuvat (kuten tullessa) ja annoimme departure cardit. (Tässä välissä mainittakoon, että joka maahan saapuessamme olemme saaneet tyhjät departure cardit maasta poistumista varten. Tästä huolimatta näitä ei ole tarvinnut säilyttää, sillä automaattisesti meille on ojennettu uudet laput rajalla. Mutta Thaimaahan tullessamme saimmekin leimatut departure cardit ja niitä lähtiessämme kysyttiin. Eli kannattaa olla tarkkana. Toki, emme tiedä mitä olisi tapahtunut tai ollut tapahtumatta jos näitä leimattuja kortteja ei meillä olisi ollut.) Kävelimme Friendship Bridgeä joen yli päästäksemme Myanmarin puolelle. Ja kuinka outoa oli se suuri muutos, joka odotti vain tuon kapean joen toisella puolella: talot olivat rähjäisiä, pölyä lenteli ilmassa, tiet olivat huonommassa kunnossa, ihmisillä oli keltaista väriä naamassa, miehet käyttivät hameita... Meitä jännitti! Menimme Myanmarin puoleiselle pisteelle, jossa täytimme vähän perusteellisemman lapun passin tarkastamisen ja valokuvan ottamisen lisäksi. Ja se oli siinä! Ei siis taaskaan mitään sen ihmeellisempää! Olin odottanut jotain perusteellisempaa tutkintaa ja tarkastusta, olimmehan menossa kuitenkin Myanmariin.

Tyypillinen näky Myanmarissa: nainen kantaa vatia päänsä päällä

Koska Myanmar on koko ajan muutoksessa, maahan liittyvä tieto vanhentuu nopeasti. Maan avautumisen myötä tapahtuva nopea modernisoituminen on vaikuttanut esimerkiksi siihen, että vain joitakin vuosia sitten maassa ei ollut pankkiautomaatteja ja nyt niitä on jo useassa isommassa kaupungissa ja turistikohteessa. Pari vuotta sitten pelkkä puhelimen SIM-kortti maksoi 500 euroa ja nyt sellaisen saa alle 1,50 eurolla. Tilanteita saattaa myös muuttaa konfliktit ja maassa käytävät sodat: esimerkiksi Mae Sotin ja Myawaddyn välinen raja on ollut välillä suljettuna alueella olleiden kofliktien vuoksi. Yksi tapaamamme reissari oli tullut maahan Thaimaasta Mae Saista Tachileikiin eikä tuon rajan yli ollutkaan päässyt muualle Myanmariin maitse vaan ainoastaan lentämällä.

Yllätyin Myanmarissa, millaisia lasteja auton katolle saa lastattua

Olimme tottuneet siihen aiemmin, että jos kadulla joku ihminen tulee hyvää hyvyyttään auttamaan, siinä on yleensä jotain takana. Myanmarissa piti heti asennoitua toisin (toki, on Myanmarissakin näitä paikkoja, riippuu turistien määrästä), sillä heti rajan toisella puolella ihmiset tulivat kysymään, minne olemme menossa ja mitä etsimme. Skeptisenä ja vähän töykeänäkin jopa selitin kyselijöille, että haluamme vaihtaa thaibahteja kyateihin. Ihmiset neuvoivat, missä näin voi tehdä ja sen jälkeen toivottivat hyvää päivänjatkoa. Hämmästyneinä jäimme ihmettelemään, että missä ovat tuktuk- tai taksitarjoukset? Tai eikö heillä itsellään ollut rahanvaihtopistettä, minne meidät halusivat? Ei.

Koska olimme kuulleet, että vain joissakin kaupungeissa pystyy nostamaan rahaa ja välttämättä silloinkaan ulkomaalaiset kortit eivät toimisi, olimme ottaneet koko reippaan kahden viikon budjettimme thaibahteina mukaan (vain Thaimaan ja Myanmarin rajanylityskaupungeissa pystyy vaihtamaan bahteja, muualla maassa kuulemma pystyy vaihtamaan pääasiassa vain amerikandollareita). Heti rajan jälkeen pienen pöydän takana istuva rahanvaihtajanainen oli valmis vaihtamaan rahamme todella hyvällä kurssilla. Suurin seteli Myanmarissa on 5000 kyatia (noin 4,20 euroa). Menin jo aivan laskuissa sekaisin, mutta en viitsinyt alkaa parinsadan kappaleen setelinippua laskemaan uudestaan. Tuke laski ne jälkeenpäin ja olimme saaneet oikean summan rahaa. Onneksi, sillä näissä kaduilla tapahtuvissa rahanvaihdoissa tapahtuu usein huijauksia (kuvitelkaa, kun jokin aika sitten suurin seteli oli vielä 1000 kyatia…). Kadulla rahanvaihtamisen etu on kuitenkin kurssissa: kyatin virallinen kurssi on pankeissa paljon todellisuutta parempi kun taas kadulla vaihtaessa kurssi on paljon todenmukaisempi ja tietysti sitä kautta matkailijalle edullisempi.

Aluksi olo oli hieman hermostunut paksun rahanipun kanssa kuljettaessa, mutta kyllä se mieli siitä rauhoittui. Olimme lukeneet ja kuulleet Myanmarin olevan matkailijalle hyvin turvallinen maa, sillä ulkomaalaisiin kohdistuvat rikokset ovat hyvin vähäisiä. Myanmarin lainsäädäntö on hyvin ankara ja rikoksista saa kovat tuomiot. Kuitenkin turisteihin kohdistuvista rikoksista saa vieläkin kovemmat tuomiot. Näin ollen suhteellisen köyhässä maassa joidenkin paikallisten vuoden palkan verran rahaa laukussamme kulkiessamme oli kaikesta huolimatta aivan turvallinen olo!

Tällainen rahanippu kulki mukana (kunnes se hupeni)