Tbilisi, Georgia - Mtskheta, Georgia

Georgialaista leipää ja taustalla suolaista sulguni-juustoa

Samalla aamupalalla saksalaisia, amerikkalaisia ja iranilaisia

Sunnuntaina 24.6. oli aika jättää hetkeksi tutuksi tullut Tbilisi sekä hostellini ja tarttua uusiin haasteisiin. Olin sopinut tapaavani autonvuokrausyrityksen tyypin klo 13 Akhmeteli Theatre -metroasemalla, joka oli Tbilisin pohjoisin asema. Ajattelin, että sieltä olisi helppo lähteä kohti pohjoista ilman, että tarvitsisi heti ajaa Tbilisin keskustassa. Kyseiselle metroasemalle päästyäni en löytänyt selkeää parkkipaikkaa, joten pyysin miestä tulemaan bussiasemalle, jolle löysin. Mies oli yli tunnin myöhässä, koska autoni ilmastointi piti kuulemma korjata. Odottaessani häntä tajusin, ettei minulla ollut käteistä tarpeeksi auton maksamista varten. Kortillani oli nostoraja ja murehdin, etten saisi tarpeeksi rahaa automaatista nostettua (myöhemmin harmikseni huomasin, että olin nostanut käteisen vahingossa creditiltä ja tästä pankki veloitti minua noin 17 euroa). Jätin rinkkani ulos ja menin takanani olevaan ostoskeskukseen. Ostin lakanasetin ja tyynyn autossa nukkumista varten 25 larilla (8,8 e).

Tbilisissä on kaksi metrolinjaa

Metrolippu maksoi 1 larin (0,35 e). Matkat maksettiin metrokortilla, joita sai ostettua ja ladattua metroasemilla.

Koska minulla oli paikallinen liittymä, pystyimme soittamaan autonvuokraajan kanssa toisillemme. Lopulta hän saapui ja kävelimme auton luo, jonka hän oli parkkeerannut hetken matkan päähän. Tarkoituksena oli ajaa miehen oman auton luo, mutta hän kuuli jotain ääntä autosta ja halusi tarkistuttaa sen autokorjaajalla. Autossa ei kuitenkaan ollut vikaa, joten jatkoimme suunnitelman mukaisesti matkaa miehen autolle. Ennen kuin mies hyppäsi omaan autoonsa kokeilin ajaa vuokra-autoa miehen ollessa kyydissä. Auto oli automaattivaihteinen, mikä jännitti minua hieman. Autossa ei ollut myöskään perinteistä käsijarrua vaan jalalla painettava jarru, joka oli kaikista vasemmanpuolimmaisin poljin. Uutta minulle oli myös se, että autoa ei käynnistetty avaimella vaan nappia ja jarrua painamalla. Tie oli todella huonokuntoinen hiekkatie ja mies kehui ajotaitojani. Pian hän hyppäsi oman autonsa kyytiin ja seurasin häntä huoltoasemalle, jossa hän tankkasi auton. Siellä allekirjoitimme sopimuksen ja suoritimme maksun käteisellä. Otettuaan kuvan minusta auton kanssa mies toivotti hyvää matkaa. Kuulemma mitä tahansa auton kanssa sattuisi, minun pitäisi soittaa hänelle.

Minä ja ensimmäinen auto

Lähtiessäni huoltsikan pihalta totuttelin varovasti ajamaan georgialaisen liikenteen mukana automaattivaihteisella autollani. Fiilis oli todella hyvä, olipa ihana ajaa autoa! Oma auto antaa vapauden mennä minne haluaa ja milloin haluaa. Ja tietysti pysähtyä milloin haluaa. En ehtinyt ajaa kauaksi kuitenkaan, kun kojelaudan valot syttyivät. Pysäytin auton, soitin autovuokrausmiehelle ja hän lupasi lähettää pari nuorta miestä katsomaan kaaraa. Vieressäni oli marketti, jossa päätin tehdä ruokaostoksia odotellessani. Miehet tulivat ja hetken autoa katsottuaan kehottivat minua ottamaan tavarani autosta ja menemään heidän autoonsa, sillä tarvitsisin uuden auton. Tämän tehtyäni he kuitenkin jatkoivat puolisen tuntia auton kimpussa ja lopulta sanoivat, että voisin sittenkin jatkaa autolla matkaa. Nostin tavarani takaisin autoon, vilkutin miehille ja suuntasin takaisin moottoritielle.

Noin 5 km kuluttua samat valot syttyivät kojelautaan uudelleen. Ajoin jälleen tien reunaan ja soitin miehelle jälleen. Istuin tunnin kuumassa autossa moottoritien reunassa odotellen uutta autoa. Reissussa hermot kuitenkin kehittyvät, sillä kaikenlainen säätäminen kuuluu asiaan. En siis ollut mitenkään hermona, minua lähinnä huvitti. Yksi autokin pysähtyi ja kysyi, tarvitsenko apua. Autonvuokrausfirman mies pahoitteli vuolaasti paikalle tultuaan. Pääsin matkaan klo 18 eli aikataulustani 5 tuntia jäljessä. Alkuperäisenä aikomuksenani oli ajaa pohjoiseen melkein Venäjän rajalle Stepantsmindaan, mutta koska kello oli jo paljon, päätin jäädä Tbilisin kupeeseen Mtskhetaan. Mtskheta on Georgian ortodoksien tärkein uskonnollinen keskus.

Valot kojelaudassa

Mtskhetassa kävin kirjautumassa sisään halvimpaan guesthouseen, jonka olin netistä löytänyt ja sen jälkeen lähdin välittömästi etsimään ruokaa. Majapaikkani pitäjä suositteli minulle ravintolaa, joka ei kuulemma olisi kaukana. Onneksi katsoin karttaa, sillä sinne oli kilometrejä. Siinä nälkätilassa halusin ruokaa heti enkä hetken päästä. Löysin perille tien varrella olevaan ravintolaan, jossa oli paljon väkeä. Henkilökunta suositteli minua tilaamaan lobiani-leipää. Ruoka tilattiin muista Georgian ravintoloista poiketen kassalta, ja se maksettiin myös saman tien.

Lobiani on pavuilla täytetty leipä/piiras, joka ei minusta maistu millekään

Jvari Monastery näkyi hyvin ravintolan tien toiselle puolelle

Syötyäni pyrin Google Maps -sovelluksen avulla vuoren päällä olevalle Jvarin luostarille. Meinasin repiä pelihousuni, kun pitkän matkan ajettuani tajusin olevani menossa takaisin Mtskhetaan. Otin avukseni Maps.me -sovelluksen ja lopulta löysin perille ennen auringonlaskua. Huipulla tuuli oli kova ja näkymät kauniit. Istuin katsoen Mtkvari- ja Aragvi-jokien yhtymäkohtaa kunnes tuli pimeä. Siinä muurilla istuen ja tätä kaunista näkymää katsellen elämä tuntui aika siistiltä. Yllätyksekseni paikalle kerääntyi paljon paikallisia teinejä juuri ennen auringonlaskua.

Kaunis auringonlasku